Viime vuonna tähän aikaan arvoin teenkö koiralle raivotautivasta-ainetestin, joka tuntu hirmusen tyyriiltä mun kukkarolle. Tarkotus oli lähteä syyskuussa loppuvuodeks Britteihin, mutta sinne vaaditaan se testi ja testin ottamisesta pitää odottaa 6kk ennen kuin koiran saa viedä rajan yli. Viime tinkaan päätin sit, että en testaa sitä, vaan mennään Unkariin (=eurooppaseikkailu).
No eihän siinä, testi jäi siis tekemättä... Mulla oli koko ajan ihan törkeen vahva tunne, että se testi pitää tehä ja meidän pitää mennä Britteihin, mutta ei. Omalla viisaalla järjelläni jyräsin fiilikset ja pilasin siinä samalla myös tän vuoden. Nyt mulle on kirkkaana seljenny, että ois pitäny tehä se testi, sillä olis ollu muuki merkitys ku se meidän syksyn matka. Viime viikolla hain nimittäin läpällä lastenhoitajan paikkaa suomalaisesta perheestä Britteinmaalta. Vaihdettiin muutama maili ja äsken tuli viestiä, että ovat muutaman tytön valikoineet hirmuisesta hakijamäärästä ja soittavat parin viikon päästä mulle jos sopii.
Ehe ehe.
Jos käy niinkin huonosti (???), että tulen valituksi, niin työt alkaisivat kesäkuun alussa ja sille tielle jäisin ainakin jouluun jos en pidemmäksi. Se tarkottais sitä, että koira sais tulla perässä vasta syyskuun alussa, eli käytännössä saatan jättää ottamatta työn vastaan... Hemmetti!
Mitä tästä opimme?
Usko mitä yläkerta käskee, älä lähde sooloilemaan.
Tervetuloa pienen Elsan suuresti typerän ja ärsyyntyneen pään sisään.
Usko mitä yläkerta käskee, älä lähde sooloilemaan.
Tervetuloa pienen Elsan suuresti typerän ja ärsyyntyneen pään sisään.
Ps. Hyvästi Britannia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti