Aamulla kävin juoksuttamassa koiraa umpihangessa väsyksiin, että kotona osais siivosti olla. Pian sen jälkeen pakattiin eväät ja kamat kyytiin ja suunnattiin auton nokka kohti Häkärinteitä uhkarohkein mielin. Aikomuksena oli nimittäin tutustua lautailun ihmeisiin, hurrrrjjaa!
Aloitettiin ihan pienestä naruhissimäestä (ei sitä rinteeksi voi kutsua), missä oli just alkanu joku lautailun yksityisopetusjuttu, ONNEKSI! Nähtiin nimittäin vaihe vaiheelta miten homma lähtee kulkemaan. Saatiin siis ilmanen opetus! Vajaat kolme tuntia harjoteltiin siinä mäessä tekniikoita, taukoon asti siis. Eväänä oli lämmintä mustikkasoppaa termarissa ja herkkuleipiä.
Tauon jälkeen mentiin pikkurinteeseen, eikä kertaakaan kaaduttu hississä (vau)! Laskettiin siinä muutama kerta, mutta oli sen verta laiska mäki että ne sai riittää. Alku oli kyllä ihan kiva, mutta sitten tuli pitkä lähes tasanen pätkä jossa oli paljon lunta, kivasti jämähdettiin siihen. Rohkaistiin siis mielemme ja paineltiin ankkurihisseille... Hrrr!
Ihme kyllä päästiin molemmat hengissä ylös asti (!?!) ja lähdettiin pikkuhiljaa tulemaan loivinta rinnettä alas. Minä tulin vähän rauhallisempaan tahtiin, pysähtelin paljon ja keskityin enemmän siihen tekniikkapuoleen (ja rampojen jalkojen hengissä pitämiseen), kun Samppa taas harrasti sitä pää toisena lautana -alastuloa. Vuorossa toinen tauko ja ihanaaihanaaihanaa tazza-kaakauta nammms ja sitten laskettiin vielä kerran iso mäki. Tämän jälkeen oltiin molemmat niin puhki, että siltä kertaa sai lautailu riittää. Toivottavasti budjetti antaa myöten vielä ainakin yhden kerran tämän talven aikana! On siinä lautailussa ihan oma hohtonsa suksiin verrattuna...
2 kommenttia:
riippuu suksista rakas!
Ootko kokeillu lautaa? Meinaan että ku jalat on sidottu yhteen palikkaan jolla pitäis vielä pysyä pystyssä ja päästä eteen päin (saatikka pysähtyä..) ni on se vähän toista :D
Lähetä kommentti