Haasteen kautta vuoteen 2010!

Ensin hieman paluuta syksyyn: Tässä siis vihdoin koulutehtävänä valmistunut videosydeemiyhteenveto meidän eurooppaseikkailusta! Sitten vielä Sodan joulukortti tällein jälkikäteen.Nyt ollaan uudessa vuodessa ja uudet seikkailut edessä! Koskaan ei voi tietää mitä saa. Toivottavasti ainakin ammattipaperit kevään puolella (vaikka äärimmäisen huonolta näyttää) jos ei muuta. Vuosikymmenen vaihde tuli vietettyä kyllä ihan muualla kun opintojen ääressä... Matka Ryttylään alkoi keskiviikko aamuna jo ennen yhdeksää kun lähdin viemään Soppaa Doriksen perässä hoitoon, se oli mennyt porukoille jo edellisenä päivänä.

Sieltä lähdin keräilemään kavereita kyytiin ympäri kaupunkia. Ensin hain Satun, sitten asemalta Jaanin ja Joonaksen ja viimeisenä hurautettiin Tuulille. Jännintä tässä oli, että Tuuli ei tienny Jaanin olevan tulossa! Me oltiin ovelasti Jaanin kanssa järjestetty koko juttu ja Tuuli ja Jaani oli vielä aiemmin puhunu että voivoi kun tulee ikävä kun ei pitkään aikaan nää ja niin.. Jossain vaiheessa Tuuli meinas perua koko lähdön mutta pistin Sampan facebookissa hoitamaan suostuttelun ja juttu onnistui! Laitettiin Jaani Tuulin kodin kulmalla peräkonttiin ja kun Tuuli avas lootan ois sen ilme pitäny saada ikuistettua... Että se hajos!

Sitten matka jatkui ulos kaupungista, hui! Koskaan en ollut vielä ajanut maantiellä talviaikaan (lyhyitä pätkiä lukuunottamatta) ja nyt oli kallis lasti kyydissä. Alkumatkasta keli oli onneksi ihan ok ja sai rauhassa totutella, mutta pian Mikkelin jälkeen alkoi pyryttämään lunta ja kertymään jonoa teille. Eteen päin ei meinannut nähdä juuri yhtään saatikka sitten, kun vastaan tulevat rekat pölläytti lumet kivasti. Rekkoja ennen pitikin rueta katsomaan mihin tie seuraavaksi menee että osas sokkona ajaa.. Toisten autojen perävalojakaan ei erottanut sen jälkeen kun edessä mennyt sumuvalollinen auto lähti pois. Kivakiva... Kaikesta huolimatta selvittiin Kuortin ABC:lle vajaan tunnin tauolle.

Kun matka pääs jatkumaan ilma jo vähän selkeämpi. Edelleen pyrytti, mutta ei läheskään niin pahasti. Nyt edellä ei ajanut ketään joten lumi oli jäänyt uriin ja koko ajan tuntui miten auto liirti... Hui kyllä hirvitti! Lahden motarilla taas helpotti ja jotenkin sitä vain selvittiin perille vaikka varsinkin loppumatka oli taas aivan kamala. Itse tapahtuma meni turhankin nopeasti. Joka puolella oli ihania ihmisiä ja ohjelma oli kiva ja kaikki oli vaan niin mahtavaa! Muutamia opetuksia oli elävöitetty kivasti ja oli käytännönläheisiä, niin jakso väsyneenä ja ylikierroksillakin seurata. Mutta keskiviikon yks monista kohokohdista tuli illasta, nimittäin Idän Ihmeet!

Torstaina ohjelmassa oli mm. muutosleikki Jennin kanssa :D Jenni leikkas mun tukan ihan lyhyeks tähän tyyliin ja näistä tuli ihan tositositositosi kivat! Sit ku tultiin takasi ihmisten ilmoille ni kaikki oli ihan yllättyneitä että mitämitä ja Jennille sateli tilauksia ja hrrrr oli vaan niin huippua! Annoin Jennille semmosen konvehtirasian jonka sisään olin askarrellu lapun jossa luki "Elämä on kuin suklaarasia, koskaan ei tiedä mitä saa." Ja niinhän se menee! Sillä aikaa ku mun tukkaa naksittiin niin Kimuliki saapu paikalle jee kivakivakiva ylläri! Illalla musisoi Mikko Nikula MgtH:sta ja oli aivan huippua! Riehuttiin yleisön takana ja oli vaan niin kivaa.

Vuoden 2009 viimeinen ehtoollinen oli just ennen vuoden vaihtumista, hieno messu! Sieltä syöksyttiin Teinilän kautta pellon laidalle missä oli virallinen laskenta ja lähkärin järjestämä ilotulitus. Porukka villitsi ittensä ihan täysin ja koitti järjestää totaalisen kaaoksen laittamalla mut kiertoon (ylläriylläri) ihmiseltä toiselle ja siinä hötäkässä katos tällä kertaa mun puhelin. Vuos sit Villen puhelin hukku samaan paikkaan samassa hötäkässä ja mä löysin sen sillon, nyt hukku mun puhelin jonka löys Tode, ja ens vuonna se on varmaan sitten Toden puhelin hukassa.. Uusi vuosi alotettiin puolen tunnin ylistyssessiolla montsarissa.

Perjantai olikin viimenen päivä ja se meni enemmän hengaillessa. Puolen kolmen jälkeen lähdettiin lopulta putruttelee jäisellä autolla kotia kohti. Keli oli paaaljon parempi kun mennessä ja oli oikein kiva ajella. Pimeä tuli vasta jossain lahden motarilla. Vähän ennen Kuortin ABC:tä nähtiin aivan mahdottoman hieno kuu! Mielettömän kokonen, tulipunanen ja niin matalalla suoraan eessä! Vau! Kuortista Satu jatko ajoa Mikkeliin josta mä sit ajoin kotiin. Mikkelissä missattiin Pieksämäen riesteys ja käytiin fiksuina kääntämässä jonkun talon pihatiellä. Tosi hyvä paikka tuli valittua... Veivattiin siinä tyylikkäästi pari senttiä eteen, pari taakse, pari eteen, pari taakse.. Edessä oli meinaan paksu lumipenkka ja sen alla ilmeisesti oja ja takana rivi postilaatikoita. Onneks Jaani meni ulos neuvomaan ja kolhuitta selvittiin ja hengissä kotiin.

Kokonaisuudessaan ihmeellisen hieno UV ja opin vaikka kuin paljon uutta! Enemmän ehkä itestäni, mutta opinpa kuitenkin! Mielessä vahvistu entisestään se oma paikka ja tehtävä muiden palautteiden kautta. Kai mun tehtävä on olla jonkinlaisena rohkaisijana ja innostajana, mua on helppo lähestyä ja puhua kaikesta mahdollisesta. Saan usein asiat kuulostamaan helpoilta ja yksinkertaisilta ja ihmiset levolliselle mielelle ongelmiensa kanssa. Monet sanoivat myös tulevansa hyvälle tuulelle jo kun näkevät mut, että kai mussa myös jonkin asteista piristäjän vikaa löytyy. Ehkä mä olen sitten niin vilpittömän aidon oloinen ja osaan näyttää että välitän. En mä tiedä.

"Suru hukkuu aikanaan.
Suru hukkuu.
Suru voidaan hukuttaa,
rakkauteen.

Kasvata siivet selkääsi,
sinä voit olla enkeli.
Nostaa syliin jäätyneen,
lentää kesään ikuiseen.

Kasvata siivet selkääsi,
sinä voit olla enkeli.
Johtaa kotiin eksyneen,
lentää kesään ikuiseen..."
Kls. - Ilo