Koska en ole piiiitkään aikaan saanut päivitettyä tätä blogia (ihan kun tää ois jotenkin vaikeempaa kun elukkablogin päivitys), niin nyt on sitten tiedossa oikein superpitkä postaus. Mietin tosin pitäiskö tämä jakaa useampaan postaukseen ihan vaan lukijoiden (teitä on varmaan huikeen monta) helpottamiseksi. Taidan tehdä niin, tästä tulkoon se toinen osa. Isken tähän seikkailukuvia ja ehkä jotain pientä lörpötystäkin niistä.
Reilu viikko sitten lähdettiin Tiinan kanssa pororajan toiselle puolen, Kainuuseen Hossan retkeilyalueelle minivaellukselle. Neljä päivää lompsittiin ja kolme yötä vietettiin autiotuvissa. Ensimmäinen Puukkojärvellä, toinen Ala-Valkeisella ja kolmas Laukkujärvellä.
Alueella oli hirmuinen määrä järviä, jokia, puroja, lampia.. Suurimmassa
osassa vesi näin kirkasta. Pullon vesi on siis otettu takana olevasta
järvestä. Nam!
Linka oli retkellä mukana ja sai kantaa itse omat muonansa. Linkan
rinkka tosin oli hieman hutera ja uusi onkin ostoslistalla
Julius-K9:ltä. Omani taas odottaa tuunausta, siinä kun ei ole mitään
ulkokiinnitysmahdollisuuksia. Nyt piti käyttää naruja virityksiin..
Kyltissä lukee WC ja se osoittaa suoraan puron yli. Vettä oli tosin vain
nilkkoihin ja vähän matkan päässä pieni silta jos ei kahlaus kiinnosta.
Iltaevääksi kerättiin marjoja, lisättiin kuumaa vettä ja muussattiin. Herkkua!
Pitkospuita oli aina välillä, vaikka pääosin polku olikin kuiva. Nämä
puut menivät suoraan lammen läpi, tai siltä se ainakin näytti?
Mielettömän siistit!
Somat puut ison joen varrella, joka oli painunut jo useita metrejä töyräältä alas.
Samainen joki oli keksinyt myös uuden reitin. Portaiden juurelta polun
pitäisi jatkua oikealle, juuri siitä mistä joki virtaa. Joki oli
tunkeutunut rantapenkereen läpi ja oikaisi sitä kautta takaisin isompaan
virtaan.
Siispä mekin keksittiin parempi reitti kunnes polku nousi pois joen alta.
Viimeisessä yöpaikassa yritettiin kalastaa edellisten kävijöiden
tekemillä mussaantuneilla kekseillä ja meetvurstilla, mutta ei oikein
tärpännyt. Vaikka nähtiinhän me useiden metrien päähän vedestä, ettei
kaloja ollut liikenteessä.. Aluetta oltiin kehuttu hyväksi kalapaikaksi,
mutta ei me ainakaan mitään saatu.
Poronkikkareita oli kaikki polut täynnä, sorkanjälkiä myös, mutta elävät
porot nähtiin vasta kun lähdettiin ajamaan kotia kohti. Mutta oli niitä
monta! Molemmin puolin tietä isot joukot.
Hiljaista kansaakin pysähdyttiin matkalla ihmettelemään kätkön toivossa,
ilman gepsiä mentiin kuitenkin sen verta ohi että jäi löytymättä.
Tämä madam valmistautuu hienoihin juhliin. Näinköhän tukka kähärtyy?
Ei sen talven tarvis ihan vielä tulla.
Kävästiin mammutin kanssa kätköilemässä. Nimet logiin eikä kaveri juoruillut.
Reissusta palattiin ja parin päivän päästä viikonlopuksi toisen kaverin kanssa ajeltiin Joensuuhun Minnan luo. Menomatkalla perjantaina logattiin muutama kätkö, lauantaina Kolilla pari lisää ja paluumatkalla käytiin yhtä ihmettelemässä vierestä ja toista kovasti etsittiin keskellä metsää. Kolille lähti mun, Sopan, Ponin ja Minnan lisäksi Tuuli, oli aika kiva reissu!
Hitsi miten hauska kätkörasia! Ensimmäinen Kolin etappi.
Ulkomaiset toverit Paha-Kolin huipulla tunnisti jo kaukaa rodun ja rupesivat hieromaan Sopan kanssa toveruutta.
Todistekuva purkittomaan kätköön.
Tuulin ensimmäinen ite löytämä kätkö :> Tuolta tarttui myös kaks matkalaista taskuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti